Heinäkuun alussa, tarkemmin sanottuna ensimmäisenä päivänä, tehtiin päiväreissu Kiviniityn kotieläinpuistoon. Pienen googlettelun jälkeen päädyttiin tohon vaihtoehtoon, ja ei hitsit kuin mukavaa ja leppoisaa tuolla olikaan. Otin kameran mukaan, mutta loppupeleissä en sitten kuvannutkaan ihan hirveästi - paitsi strutseja. Ne olivat ihan parhaita!
Mua hymyilyttää edelleen, kun mietin niitä ja katson noita kuvia. Jotenkin ne oli niin symppiksiä ja touhukkaita samaan aikaan. Kummasti kävi sitten niin, että mun kameran muistikortti alkoi täyttymään strutsien kuvista. Joistain kuvista tuli hieman hassuja kun en hahmottanut yhtään niiden pään ja kaulan koordinaatiota ja liikkeitä.
Pihalla nähtiin, kun jotkut syöttivät niille apiloita. Eka oltiin vaan, että juu ei me kyllä syötetä, koska toi sturtsi zoomaili sitä apilaa aina hetken ja sitten nappas sen salaman nopeesti itelleen. Hetki tosiaan vain tarkasteltiin tilannetta, mutta pienen tuumailun jälkeen päätettiin mekin sitten antaa niille vähän ruohoa ja muutama apila. Ja no tottakai siinä vähän pelotti sormien puolesta, mutta täällä näpytellään postausta kaikki sormet tallessa! Tietty toi syöttely kiinnitti ohi kulkevien lasten huomion, ja musta oli niin suloista, kun pieni poika poimi apilan ja kattoi strutsia. (Ja siis pahoittelut, jos oon kirjoittanut strutsin jotenkin kummallisesti. Siitä meinaa vaan niin helposti tula sturtsi, kun kirjoittaa nopeasti :D) Mutta joo sitten poika katsoi mua ja ojensi sitä apiaa ja sanoi: "Anna sä!" Mä sitten syötin hänen puolestaan sille strutsille muutaman apilan. :D
Tästä uhkaa nyt tulla ihan vain strutseille omistettu postaus, joten mainittakoonse että kyllä muutkin eläimet olivat ihania, vaikka strutsit nousivat mun lemppareiksi! Hitsit mä muuten kaipaan noita heinäkuun alun kelejä! Silloin oli lämmin, mutta ei näin pakahduttavan hiostavaa. Ja juujuuu lämmöstä ei saisi napista nyt, mutta kun tää vaan imee musta mehut ihan täydellisesti. Onkos siellä muita, jotka kaipaisivat vähän viileämpiä kelejä?😄
Pihalla nähtiin, kun jotkut syöttivät niille apiloita. Eka oltiin vaan, että juu ei me kyllä syötetä, koska toi sturtsi zoomaili sitä apilaa aina hetken ja sitten nappas sen salaman nopeesti itelleen. Hetki tosiaan vain tarkasteltiin tilannetta, mutta pienen tuumailun jälkeen päätettiin mekin sitten antaa niille vähän ruohoa ja muutama apila. Ja no tottakai siinä vähän pelotti sormien puolesta, mutta täällä näpytellään postausta kaikki sormet tallessa! Tietty toi syöttely kiinnitti ohi kulkevien lasten huomion, ja musta oli niin suloista, kun pieni poika poimi apilan ja kattoi strutsia. (Ja siis pahoittelut, jos oon kirjoittanut strutsin jotenkin kummallisesti. Siitä meinaa vaan niin helposti tula sturtsi, kun kirjoittaa nopeasti :D) Mutta joo sitten poika katsoi mua ja ojensi sitä apiaa ja sanoi: "Anna sä!" Mä sitten syötin hänen puolestaan sille strutsille muutaman apilan. :D
Tästä uhkaa nyt tulla ihan vain strutseille omistettu postaus, joten mainittakoonse että kyllä muutkin eläimet olivat ihania, vaikka strutsit nousivat mun lemppareiksi! Hitsit mä muuten kaipaan noita heinäkuun alun kelejä! Silloin oli lämmin, mutta ei näin pakahduttavan hiostavaa. Ja juujuuu lämmöstä ei saisi napista nyt, mutta kun tää vaan imee musta mehut ihan täydellisesti. Onkos siellä muita, jotka kaipaisivat vähän viileämpiä kelejä?😄