KIVINIITYN KOTIELÄINPUISTOSSA

Heinäkuun alussa, tarkemmin sanottuna ensimmäisenä päivänä, tehtiin päiväreissu Kiviniityn kotieläinpuistoon. Pienen googlettelun jälkeen päädyttiin tohon vaihtoehtoon, ja ei hitsit kuin mukavaa ja leppoisaa tuolla olikaan. Otin kameran mukaan, mutta loppupeleissä en sitten kuvannutkaan ihan hirveästi - paitsi strutseja. Ne olivat ihan parhaita!

Mua hymyilyttää edelleen, kun mietin niitä ja katson noita kuvia. Jotenkin ne oli niin symppiksiä ja touhukkaita samaan aikaan. Kummasti kävi sitten niin, että mun kameran muistikortti alkoi täyttymään strutsien kuvista. Joistain kuvista tuli hieman hassuja  kun en hahmottanut yhtään niiden pään ja kaulan koordinaatiota ja liikkeitä.

Pihalla nähtiin, kun jotkut syöttivät niille apiloita. Eka oltiin vaan, että juu ei me kyllä syötetä, koska toi sturtsi zoomaili sitä apilaa aina hetken ja sitten nappas sen salaman nopeesti itelleen. Hetki tosiaan vain tarkasteltiin tilannetta, mutta pienen tuumailun jälkeen päätettiin mekin sitten antaa niille vähän ruohoa ja muutama apila.  Ja no tottakai siinä vähän pelotti sormien puolesta, mutta täällä näpytellään postausta kaikki sormet tallessa! Tietty toi syöttely kiinnitti ohi kulkevien lasten huomion, ja musta oli niin suloista, kun pieni poika poimi apilan ja kattoi strutsia. (Ja siis pahoittelut, jos oon kirjoittanut strutsin jotenkin kummallisesti. Siitä meinaa vaan niin helposti tula sturtsi, kun kirjoittaa nopeasti :D) Mutta joo sitten poika katsoi mua ja ojensi sitä apiaa ja sanoi: "Anna sä!" Mä sitten syötin hänen puolestaan sille strutsille muutaman apilan. :D

Tästä uhkaa nyt tulla ihan vain strutseille omistettu postaus, joten mainittakoonse että kyllä muutkin eläimet olivat ihania, vaikka strutsit nousivat mun lemppareiksi! Hitsit mä muuten kaipaan noita heinäkuun alun kelejä! Silloin oli lämmin, mutta ei näin pakahduttavan hiostavaa. Ja juujuuu lämmöstä ei saisi napista nyt, mutta kun tää vaan imee musta mehut ihan täydellisesti. Onkos siellä muita, jotka kaipaisivat vähän viileämpiä kelejä?😄

Ootteko te käyneet kotieläinpuistoissa tänä kesänä? 

REISSU KESÄISEEN TURKUUN

Juhannusviikon keskiviikkona otettiin Helin ja Jennyn kanssa suunnaksi Turku. Me oltiin keväällä Helin kanssa puhuttu siitä, että kesällä olisi kiva tehdä jokin kotimaareissu. Ja sitten saatiinkin vielä Jenny mukaan, ja vitsit miten kiva päivä meillä olikaan!! Mä itse oon sitä mieltä, että Suomessa on todella paljon kaikkea nähtävää ja upeita paikkoja joissa käydä. Kotimaamatkailun pitäisi kyllä olla suuremmassa arvossa♥ 

Mä oon käynyt lapsena melko paljon Turussa, ja Turun linnakin  on tullut kierrettyä muutaman kerran- viimeksi lukiossa. Tällä kertaa mä olin kuitenkin ihan  kikseissä tosta linnasta ja luin kaikkia infolappusia ihan innoissani ja tutkailin vanhalla kirjasuomella kirjoitettuja tekstejä. Enpä oikeesti uskonut, että voisin innostua niinkin paljon jostain ikivanhasta kirjasta, mutta  eräällä kevään ei-niin-kivalla kurssilla oli kyllä varmastikin osansa tossa asiassa! Sillä kurssilla nimittäin käytiin läpi vanhaa kirjasuomea, joten olihan se ihan mielenkiintoista lueskella jotain oikeasti vanhaa  konkreettista kirjaa kurssidiojen sijasta. Vaikkakin se lukeminen tapahtui tietysti lasin läpi :D

Kaikissa linnoissa ja kartanoissa mua kiehtoo eniten se, että joku on ihan oikeasti asunut siellä ja vaeltanut käytäviä pitkin ja no elänyt elämäänsä. Jotenkin niin jännittävää! Mieleen tulevat vain kaikki keskiajalle yms sijoittuvat tv-sarjat ja niiden tapahtumat, mutta se on hauskaa ja mielenkiintoista pohtia, että millaisia henkilöitä kyseisessä pytingissä on asunut. Tuolla Turun linnassa meillä oikeastaan vierähtikin suurin osa reissun ajasta, joten voisi melkein sanoa, että mentiin Turkuun katsomaan Turun linnaa. :D

Tottakai mukana pitää olla myös ruokajuttuja! Linnakierroksen jälkeen kaikilla oli nälkä, joten otettiin suunnaksi ruokapaikka. Paikaksi valikoitui ravintola Rantakerttu, ja sanotaankos vaikka niin, että tofuhamppari oli erittäin herkullinen. Menisin uudestaankin! Sitten lähinnä vain kierreltiin ja kaarreltiin ympäri keskustaa ja hivuttaudutiin pikkuhiljaa kohti juna -ja rautatieasemaa. Oli oikeasti ihan huippukesä päivä loistavassa seurassa. Tämmöisiä reissuja lisää♥Tässäpä vielä linkit molempien postaukseen kyseistä reissusta. Heli & Jenny

TP: ROHKEUDESTA

Heippa taas!

Mä tosiaan kirjoitin tätä postausta vasta eilen. Mulla on lyönyt pää aivan tyhjää tän aiheen kanssa, koska mulla on ollut sellainen olo, ettei mulla oo tällä hetkellä tästä oikein mitään sanottavaa. Voi siis olla, ettei tässä postauksessa ole mitään punaista lankaa, mutta toisaalta sellainen saattaakin muodostua sitä mukaan, kun kirjoitan tätä tekstiä. Tää postaus tulee nimittäin olemaan hieman enemmän sellaista tajunnan virtaa, mitä harvemmin tulee harrastettu aihepostauksessa tai blogissa ylipäätään. Mä oon tossa keväällä miettinyt mun blogin suuntaa ja pohdiskellut sitä, millaista sisältöä haluan tänne julkaista. Ja no tietenkin haluan julkaista tänne sellaista sisältöä niistä jutuista, joista keksin kirjoitettavaa ja jotka mua esimerkiksi inspiroivat sillä hetkellä. Juuri tuon vuoksi tän postauksen kirjoittaminen on tökkinyt. Mulla ei nimittäin oikein ole mitään sen kummempaa sanottavaa tästä aiheesta- ainakaan tällä hetkellä. Mä en halua yrittää vääntää väkisin mitään syvällistä mietepostausta, koska a) en oo sitten siihen itse tyytyväinen b) mitä luultavimmin tekstistä paistaisi läpi se, että oon tehnyt sen vähän toisella kädellä hutaisten. Rohkeus itsessään on aiheena mielenkiintoinen, joten eihän sitä tiedä, vaikka joskus tulevaisuudessa kirjoittaisin siitä hieman enemmän.

Kuitenkin yhdenlaista rohkeutta mun mielestä on se, että ensinnäkin tunnistaa sen, milloin itsestä tuntuu hyvältä tehdä jokin asia tai olla tekemättä, ja sen jälkeen uskaltaa toimia parhaakseen katsomalla tavalla. Ton voi toki kääntää myös niinkin, että tekee niitä asioita, joista nauttii ja tekee ne sitten myös sillä omalla tavalla, mikä tuntuu siinä hetkessä ja pidemmällä tähtäimellä parhaimmalta. Helpommin sanottu kuin tehty. Joten myönnetään, että mulla oli paineet tän postauksen kanssa. Lauantai lähestyi, ja mua tuijotti tyhjä bloggerin sivu.  Oon kuitenkin lähtenyt tähän tiimiin ja tavallaan sitoutunut tekemään niitä postauksia yhdessäsovituista aiheista, mutta aina ei vaan tuu inspistä silloin kun sitä postausta pitäisi  ja ehtisi kirjoittaa. 

Älkääkä nyt käsittäkö väärin!! Meidän tiimimme on aivan ihana, ja nautin siitä, kun ideoidaan postauksia ja niiden aiheita♥ Välillä vaan tuntuu siltä, että  julkaisen "ihan kivoja postauksia", kun en olekaan osannut lähestyä aihetta omasta näkökulmasta niin hyvin kuin olisi halunnut. (Toki mä keksin aina paljon parannettavaa omassa tekemisessä, joten noissa tilanteissa mun pitää oppia tunnistamaan myös se liiallinen yliajattelu ja perfektionismi) Mun pitäisikin uskaltaa toteuttaa (tiimi)postaukset vielä enemmän niin, että ne olisivat mun ja mun blogin tyylisiä. Ja itseasiassa sehän onkin näiden tiimipostausten pointti!

Kivaa ja inspiroivaa niissä on just se, että saa tuotua aiheisiin sen oman twistin ja pääsee samalla lukemaan muiden postauksia samasta aiheesta. On mielenkiintoista nähdä se, miten joku muu on käsitellyt ja pohtinut samaa aihetta samaan aikaan. Samalla omaan tekemiseen ja ajatteluun saattaa saada uutta inspiraatiota ja uusia näkökulmia. En tosin ihan täysin tiedä, että mikä se "mun oma juttu" sitten olisi, mutta tiimipostaukset ovat mun mielestä just senkin vuoksi hyviä, että niiden avulla voi vähän hakea sitä omaa toteutustapaa ja lisäksi saada sitten inspiraatiota ja ideoita tulevia postauksia varten niistä muiden julkaisuista. 

Moni ehkä ajatteli otsikon perusteella, että tässä tulee juttua siitä, miten oon ylittänyt itseni monta kertaa jnejne. Niitäkin hetkiä on toki ollut monia, mutta nyt ei vaan ollut fiilistä kirjoittaa niistä, joten tällainen toteutustapa sopi mulle sitten tällä kertaa paremmin, ja kuten todettua tiimipostauksissa inspiroivaa onkin just se, että ei oo mitään yhtä oikeeta tapaa tehdä sitä postausta, vaan siihen aiheeseen voi rohkeasti tarttua sillä tavalla mikä itselle sopii sillä hetkellä. Pitäisi vaan rohkeasti luottaa siihen omaan fiilikseen, eikä aina ylianalysoida!

Sellainen pohdintapostaus tällä kertaa. Loppujen lopuksi oon tähän oikeastaan aika tyytyväinen. Tuolla alhaalla on taas tuttuun tapaan linkit muiden postauksiin ja lisäksi hieman juttua itse tiimiin liittyen! ;)

Ja nyt kun tää postaus kääntyikin puheeseen blogista ja blogitiimistä, niin tää seuraava sopiikin mitä parhaiten tähän loppuun. Eli siis Meidän blogitiimimme etsii uusia jäseniä!!

Meidän viisihenkinen blogitiimimme etsii kolmea uutta jäsentä. Tiimimme on ollut kasassa kaksi vuota, joten olemme hioutuneet tiiviiksi porukaksi. Olemme kuitenki kaikki alkaneet kaivata uusia jäseniä tiimimmee, koska wa-ryhmämme on hiljentynyt alkuajoista. Toisinaan tiimipostauksien aiheitakin on vaikeaa ideoida. Mitään erityisiä kriteerejä meillä ei ole, vaan tärkeintä on kiinnostus yhteistyöhön, avoin asenne ja se, että pystyt sitoutumaan kerran kuukaudessa julkaistaviin postauksiin. Plussaa tietysti on, jos sinulla on jotain yhteistä meidän kanssamme. Jos kiinnostus heräsi, ja haluaisit osaksi meidän tiimiämme, kommentoithan elokuun 1. päivään mennessä jonkun tiimiläisen heinäkuun tiimipostaukseen. Kommenttiin toivomme pientä esittelyä sinusta ja blogistasi. Tämän lisäksi olisi kiva, jos kertoisit, miksi kiinnostuit blogitiimistä ja jakaisit tiimipostausidean tai keksisit muuta blogitiimiin liittyvää. Odotamme innolla kommenttejanne, joten nyt vain kommentoimaan!

Heli | Jenny | Krista | Sini