perjantai 24. helmikuuta 2017

MYÖS RUUDUN TÄLLÄ PUOLELLA SATTUU JA TAPAHTUU

Tällä kertaa ajattelin kertoa yhden jutun, joka ei mennyt ihan putkeen. Tää sattumusten sarja vaan on niin surkuhupaisa, että mun on pakko jakaa se teidänkin kanssa!



Aloitetaan viime viikon lauantaiaamusta, kun mulle tuli täydellinen muistikatkos enkä muistanut mun pankkikortin tunnuslukua. Seisoin siinä meidän olohuoneessa ja mietin, että mikä ihme se luku on. Asia unohtui, koska en ollut menossa kauppaan tai minnekään missä lukua olisi tarvinnut. Samaisena iltapäivänä päätettiin kuitenkin mennä A.n kanssa ravintolan syömään, ja mä sanoin maksavani meidän molempien safkat. Ei siinä sitten mitään, ruokailun lopuksi tarjoilija tulee korttilaitteen kanssa. Mä otan sen käteen ja sanon siinä naureskellen Aapelille, että "haha arvaa mitä, mulla tuli tänään aamulla ihan täydellinen black out tän tunnusluvun kanssa." Arvaatkin varmaan, että mitä se korttilaite sanoi... Se tarjoilijakin tais vähän naureskella siinä tilanteelle. Mä vaan tuijotin sitä näyttöä, joka herjaa väärää lukua ja mietin, että miten hemmetissä tää on mahollista? Oon vuosikausia käyttänyt tota lukua, enkä oo ikinä unohtanut sitä. Koitin toista lukua, ja sitten tultiin siihen tulokseen, että ohitetaan mun pin-koodi ja luetaan se juova siitä. Onneksi onnistui noinkin! Koko lauantai päivänä se luku ei tullut mun mieleen, mutta en jaksanut stressata sitä juurikaan, sillä mulla ei ollut enää tarvetta kortille sinä päivänä.

Sunnuntaina mentiin tohon Cittarille, ja mä koitin nostaa rahaa. Taas väärä koodi. Kauppareissun jälkeen koitin uudestaan ja edelleen väärä koodi. Tässä vaiheessa alkoi pieni paniikki tulla, sillä olin kokeillut kaikki mieleentulleet yhdistelmät ja kaikkia sellaisiakin, jotka tiesin varmasti vääriksi. Mulla pyöri mielessä niitä numeroita, joita se luku piti sisällään, mutta en vaan millään saanut niitä oikeaan järjestykseen. Alkoi vähän stressaamaan myös se, että entä jos saan kortin jotenkin lukkoon. Siinähän sitä sitten oltaisiinkin!




Maanantaina marssin Tampereella Säästöpankkiin ja kysyin siellä, että mitäs tehdään. Palveluneuvoja siinä kertoi, että en oo kyseisen Säästöpankin asiakas, ja mun pitäisi olla yhteydessä omaan pankkiini, joka siis ei oo Tampereella. Loistavaa, enhän mä siinä viikolla voi kotikonnuille lähteä... Soitin sitten omaan pankkiini ja tilasin heidän neuvostaan verkkopankin kautta uuden tunnusluvun. Onneksi se hoitui totakin kautta! Funtsin siinä sitten, että noin viikko pitäisi taplailla etiäpäin ilman pin-koodia, mutta oltiin just puhuttu Johanna kanssa siitä, että onneksi kaupoissa pystyy ohittamaan sen pin-koodin ja maksamaan juovalla kunhan on henkkarit. Tollon aattelin, että huh mikä pelastus, sillä pitäähän mun hoitaa viikolla ruokaostoksia!

No ei mennyt sekään ihan suunnitelmien mukaan, sillä pankkireissun jälkeen menin kauppaan, tein ruokaostokset ja menin kassalle. Ennen kuin myyjä oli ehtinyt piipauttaa yhtään tuotetta, kerroin etten muista pin-koodia ja varmistin, että onnistuuhan juovalla maksaminen. No eipä tietenkään onnistunut! Siinä kaupassa on joku sääntö, että pin- koodia ei saa ohittaa. Ei siinä auttanut muu kuin kerätä ostokset takaisin koriin ja viedä paikoilleen. Ja no niin, lähteä kaupasta tyhjin käsin. Vitsit miten mua oikeesti vähän hävetti siinä jonossa kun myyjä kyselee, että onko mulla käteistä tai lähimaksua. Ei se nyt niin noloa ollut, kun ei mitään pahaa jonoa ollut mun takana, mutta kuitenkin! Onneksi mulla ei ollut mitään tähdellistä ostettavaa kaupasta, mutta kyllähän se nyt ketutti, kun oli laskenut sen varaan, että pystyy kuitenkin ne ruokaostokset tekemään. 

Vitsit sitä helpotuksen tunnetta kun tiistaina postiluukusta kuitenkin kolahti mieluisa yllätys, sillä uusi koodi saapui. Etuajassa! Viikon sijaan mulla meni vain yksi kokonainen päivä saada se, joten super nopeeta toimintaa pankilta. EEn vieläkään tajua, että miten voin onnistua unohtamaan sen koodin, mutta no sellaista sattuu, ja stressillä voi kai olla jotain tekemistä tommosten unohdusten kanssa. Mä pistän ton ehdottomasti sen piikkiin!



Ja syy miksi kerroin tän oli ihan vaan se, että myös ruudun tällä puolella sattuu ja tapahtuu, vaikka kaikki jutut eivät tänne blogiin päädykään. Koitan pitää blogini positiivisena paikka, sillä valitushetkiä varten on toi mieheke tossa vieressä. :D Joskus on kuitenkin kiva tulla kertomaan tänne blogin puolelle myös niitä juttuja, jotka eivät menneet ihan nappiin! Tykkäättekö te tän tyyppisestä setistä vai ennemmin vaikkapa positiivisuuspäiväkirjoista, resepteistä ja meikkijutuista, vai onko tällainen balanssai hyvä? :)

Enkai muuten oo ainut, joka on unhtanut pankkikortin pin-koodin joskus? Jakakaa tonne alas omat unohduksenne, sillä kukaan ei vieläkään käsitä sitä miten mä voin unohtaa sen koodin. Haha tarviin vertaistukea! Ainiin, ihan hemmetin ihanaa nähdä, että toi arvonta on ollut noinkin suosittu. Plus tervetuloa kaikille uusille lukijoille!♥♥

maanantai 20. helmikuuta 2017

KOSMETIIKKA-ARVONTA

Moikka ja leppoisaa maanantaita sinne♥ Kuten otsikkokin kertoo, tänään olisi vuorossa mun blogin ihka ensimmäinen arvonta! Mun piti toteuttaa tää jo ystävänpäivänä, mutta se päivä tuli niin nopeasti etten oikein pysynyt mukana, joten sen sijaan ajattelin sitten polkaista tän uuden viikon käyntiin tälleen mukavissa merkeissä. Plus teitä on ilmestynyt sinne jo yli viisikymmentä (kun siis lasketaan bloggerin ja bloglovinin seuraajat yhteen), joten pistetääs pientä arvontaa pystyyn senkin kunniaksi!





Silloin kun mä tein tän blogin niin en osannut aavistaakaan sitä, että joku päivä teitä olisi siellä noinkin paljon. Jokainen uusi lukija on saanut mut hihkumaan ja tanssimaan ilosta, ja sitä A on saanut kyllä todistaa moneen otteeseen. Joskus mun ensimmäinen lause hänen tultuaan töistä kotiin on ollut kutakuinkin tätä luokkaa: "hiiiiii sain uuden lukijaaan." ja siihen päälle pienet päivittelyt siitä, miten mun löpinät oikeesti voivat kiinnostaa jotakuta. Jokainen kommentti piristää päivää, sillä bloggaamisessa vuorovaikutus on ehdottomasti yksi parhaista jutuista, ja on ihanaa tietää, että joku siellä ruudun toisella puolella on lukenut mun raapustuksen ja päättänyt vielä jättää kommentinkin. Lukijat ja kommentit tuovat inspiraatiota, motivaatiota ja hyvää fiilistä mun viikkoihin, joten suuri kiitos, että oot siellä♥

Valitettavasti tällä kertaa arvontaan voivat osallistua vain blogini viralliset lukijat, sillä oon kustantanut tän palkinnon itse. Voit kuitenkin liittyä blogini lukijaksi kesken arvonnan ja näin ollen pääset osallistumaan. :') Palkinnon arvo on noin 30 euroa, ja luonnollisesti postikulut tulee meikän piikkiin!

1. Kerro kommentissasi, että mitä kautta seuraat blogiani (Blogger/Bloglovin'/Blogit.fi).

2. Jätä toimiva sähköpostiosoite, jotta saan sut kiinni.

Jaa that's it!

Sulla on aikaa osallistua helmikuun viimeiseen päivään 28.2.2016 kello 23:59 asti. Paljon onnea kaikille arvontaan, ja tarmokasta maanantain jatkoa! Mä siirryn nyt tästä sohvalta pöydän ääreen ja virittelen itseni koulumuudiin.


tiistai 14. helmikuuta 2017

OLETHAN YSTÄVÄ MYÖS ITSELLESI?

Heppaa ja ihanaa ystävänpäivää sulle, joka luet tätä!♥  Sen lisäksi että tänään muistetaan niitä rakkaita ihmisiä ympärillä, niin mä haluaisin muistuttaa sua myös siitä, että muista tänään myös itseäsi. Monesti kuulee sanottavan, että ole itsesi paras ystävä, ja mun mielestä toi on niin totta kuin vaan olla ja voi. Et oikeastaan tule pääsemään itsestäsi eroon, joten miksi et olisi paras ystäväsi itsellesi? Mä en vielä ole itseni paras ystävä, mutta pyrin kokoajan menemään sitä kohti niin elämäntapojen kuin ajatustenkin saralla. Tässäpä muutama vinkki, joiden avulla olet lähempänä parasta ystävyyttä itsesi kanssa!



























Kirjoita ylös tän päivän onnistumisia. Kirjoita ylös ne pienimmäkin jutut, sillä yhtälailla nekin ovat onnistumisia. Tällainen ajattelutapa lisää positiivisuutta ja kehittää osaltaan myös itseluottamusta, kun alat huomaamaan, että miten monessa asiassa onnistutkaan pitkin päivää. Muun muassa näissä mä onnistuin tänään:

- Heräsin itsestäni aikaisin ennen herätyskelloa
- Onnistuin meikkaamaan nenän punaisuuden hyvin piiloon.
- Keskityin luennolla




























Kukapa ei tykkäisi hemmottelusta? Mä kävin tänään poistattamassa kestolakkaukset, kun ne alkoivat olla ylipitkät ja hieman irtoilleet. Piipahdin myös kahvilassa juomassa chai laten ja otin Arnoldsista mukaan donitsit. Joskus on ihan fine herkutellakin. Ajattelin putsata jo pian meikitkin pois ja tehdä kasvoille kunnon hemmottelun kuorinnalla ja naamiolla. Miten sä voisit hemmotella itseäsi tänään?

Varaa tästä päivästä hetki omille jutuillesi ja tee jotain mistä pidät. Ei sen tarvitse olla mikään hirveän pitkä aika, mutta touhuile hetki omien juttujesi parissa. Mä oon tänään valokuvannut ja tehnyt blogijuttuja.



























Välitä itsestäsi ja huolehdi sekä arvosta itseäsi. Mieti tänään, ja muinakin päivinä, asioita, joissa olet hyvä. Muista olla itsellesi lempeä. Eihän paras ystäväsikään syyllistä, arvostele taikka tuomitse sinua jokaisen epäonnistumisen jälkeen? Älä säkään tuomitse itseäsi niin helposti. Mulla on tapana olla itselleni liian ankara ja koitankin päästä siitä tavasta eroon, sillä en usko sen johtavan pidemmällä tähtäimellä mihinkään. Itseään tulee tietysti hieman patistaa eteenpäin, mutta takapakeista ei saisi syyllistää itseään liikaa. Pitää muistaa kannustaa itseään lempeästi takapakin yli kohti uusia haasteita.

Vielä kerran hyvää ystävänpäivää sulle, ja tiedättekös on niin ihanaa, että te siellä aina jaksatte lukea mun juttuja ja heittää kommenttejakin. Ootte kaikki aivan ihania.♥ Loistavaa illan jatkoa sulle <3

torstai 9. helmikuuta 2017

NOPEAT JA MEHEVÄT MUSTIKKAMUFFINIT ILMAN VATKAAMISTA

Moiksun ihanat siellä!♥ Tää viikko on taas hujahtanut ohi ihan hirveää vauhtia. Mä raapustelin eilen kuulumispostausta, joka piti julkaista tänään, mutta sen sijaan saattekin nyt todella reaaliaikaista matskua, sillä mulel tuli tänään aivan yllättäen sellainen fiilis, että haluan leipoa. Päätin tehdä mustikkamuffineja, ja lopputulos oli yllättävänkin herkullinen. Näiden tekemisessä meni about 5min ja siihen päälle pikainen paistoaiko. Ja kuten otsikossakin lukee, mä en käyttänyt ollenkaan vatkainta. Mä oon jotnkin todella huono soveltamaan mitään reseptejä, ja yleensä noudatankin reseptiä prikulleen. Tää ohje tuli kuitenkin melkolailla tuolta aivojen syövereistä. Joskus se soveltaminenkin kannattaa, sillä mä tuun kyllä tekemään jatkossakin muffineita tällä ohjeella. Halusin siis ehdottomasti tulla jakamaan tänne blogiinkin näiden helppojen ja mehevien mustikkamuffinien ohjeen. Ja itseasiassa se oli yllättävän hauskaa vaan tehdä, kokeilla ja nähdä, että millainen lopputulos siitä omasta väsäilystä tuleekaan No siitähän tuli kerrassaan herkullinen!

























Mustikkamuffineihin tarvitset (~12kpl)

3½ dl kookosjauhoja
~1dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2tl vaniliinisokeria
1dl juoksevaa kasviöljyvalmistetta (myös juokseva margariini tms käy)
1dl kauramaitoa
2 kananamunaa
~2dl jäisiä mustikoita
+suklaata

Laita uuni kuumenemaan 200:aan asteesen. Sekoita kuivat aineet kulhossa esim. puuhaarukalla ja lisää joukkoon kananmunat, maito ja kasviöljyvalmiste. Sekoita kaikki huolellisesti sekaisin ja lisää viimeisenä joukkoon jäiset mustikat ja suklaahiput. Mulla siis sattui olemaan kaapin perällä muutama suklaahippu, joten heitin nekin joukkoon. Sekoita vielä kertaalleen niin, että mustikat (ja suklaat) sekoittuvat. Sitten annostelet vuokiin ja laitat noin vartiksi uuniin. Helppoa ja nopeaa, eikö? ;)



























Vitsit noi Ikean muffinivuoat ovat hiukan hankalia, sillä ne meinaavat aina lössähtää auki kun niihin laittaa tota taikinaa. Mulla on niitä yleensä kaksi päällekkäin, mutta sekään ei oikein meinaa auttaa. Mä taidan kyllä jatkossa käyttää silikonista muffinivuokaa, sillä oon todennut sen parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Toisaalta noi paperiset vuoat ovat kyllä aina ilo silmälle :') Ainiin, mulla noi muffinit eivät kohonneet ihan hirveästi uunissa, joten saa kyllä annostella suht reippaasti tota taikinaa vuokiin. Plus kuten kuvistakin huomaa, se taikina ei mitenkään hirveästi "tasoittunut" uunissa, eli jos jätät taikimam kökkäreiseksi vuokaan saat kökkäremäisiä muffineja. Jos siis nättejä muffineita halajat kannattaa tasotella sitä taikinaa hieman! :D



Tietysti noi mustikat tosta voi korvata ihan millä tahansa, ja luultavasti mä teen ensi kerralla vadelmamuffineja, sillä vadelmat vaan ovat rakkautta♥ Mistä muffineista sä tykkäät, vai tykkäätkö ollenkaan? :)

lauantai 4. helmikuuta 2017

TP: ITSETUNTONI NYT JA ENNEN

Tällä kertaa päätettiin tiimityttöjen kanssa heittäytyä syvällisiksi ja miettiä itsetunton liittyviä juttuja. Päätettiin tällä kertaa tehdä niin, että aiheena on juurikin tuo itsetunto, ja jokainen sitte raapustelee siihen liittyvän postauksen. Eli mitään sen kummempaa yhteistä linjaa meillä ei ole tämän postauksen kanssa. Mä oon jo aiemminkin ajatellut tehdä tähän aiheeseen liittyvän postauksen, sillä juttua tulisi paljonkin. Jotenkin se aloittaminen on ollut vaikeaa, sillä en ole oikein tiennyt sitä, että miltä kannalta lähtisin käsittelemään tätä aihetta. Päätin kuitenkin, että tää postaus saa nyt toimia eräänlaisena alustuksena koulukiusaamista käsittelevälle postaukselle, joka on luonnoksissa valmistumassa. Elikkäs faktat tälleen pikaisesti tiskiin, ja sitten itse aiheeseen. Mua on kiusattu peruskoulussa about komosluokasta ysiluokkaan. Yksi ja sama tyttö kokoajan. Oltiin itseasiassa naapureita, joten siinä sai vähän taiteilla trapetsinuoralla, kun kumminkin me kaikki pihapiirin lapset leikittiin aina yhdessä. :D



























En usko, että kenellekään tulee yllätyksenä se fakta, että koulukiusaaminen voi romuttaa kiusatun itsetunnon. Varsinkin yhtäjaksoinen ja pitkäänjatkunut sellainen, ja miksei lyhytkestoisempikin. Kyllähän siinä väistämättä alkaa uskoa niitä asioita, joita kiusaaja(t) sanovat. Ihmismieli on siitä ihmeellinen, että jos jotain hokee tarpeeksi kauan, alkaa asian uskomaan itsekin. Toi on mun mielestä paska juttu, jos ajatellaan sitä koulukiusaamisen kannalta, sillä mulle kävi just noin. Jatkuvaa kiusaamista, vittuilua, naureskelua sun muuta. Kummasti sitä alkaa uskomaan, että itsessä on jotain vikaa, vaikka asia ei tietenkään ole näin. Just sä, joka luet tätä tekstiä, oot arvokas ja täydellinen just sellaisena kuin sä olet, eikä kenenkään pitäisi sanoa mitään muuta♥

Ala-asteella mun itsetunto taisi olla ihan fine, tai ainakaan mä en muista mitään sellaista, ettei se olisi ollut. Luultavasti ala-asteen lopussa on kuitenkin menty jo huonompaan suuntaan, sillä yläasteella asiat olivat jo ihan toisin. Mä oikeasti uskoin, että mussa oli jotain vikaa. Koulusta tuli hyviä numeroita, mulla oli kavereita, joiden kanssa hengasin koulussa ja vapaa-ajalla, oli harrastuksia jne. Mun elämä näytti ulkopuolisen silmin siltä, että kaikki rullaa raiteillaan. No ei rullannut, sillä mulla oli tosi usein ahdistunut, surullinen ja väsynyt fiilis. En oikein olisi jaksanut tehdä mitään, oma peilikuva ei miellyttänyt ja illat menivät siinä, että itkin itseni uneen, koska olin vaan niin hemmetin kyllästynyt siihen jatkuvaan kiusaamiseen, jota lukuisat opettajien puhuttelut sun muut eivät saaneet kuriin. Kaikkein ironisintahan oli se, että meidän koulu oli/on KiVa (kiusaamisen vastainen) koulu. Haha juu...Mä en oikein muista tarkalleen noista ajoista mitään, sillä niistä alkaa olla niin kauan aikaa. Sen mä muistan, että valehtelin ihan kybällä terveydenhoitajan kyselylomakkeeseen, jossa kyseltiin omaan itsetuntoon liittyviä juttuja. :D Muistan vieläkin sen, kun terkkari kysyi, jotain sen suuntaista, että onko suuria murheita/masentunutta fiilistä? Ja mun vastaus: "nooo ei sen kummempaa, että ihan perus sellaista, että joskus on vähän surullinen olo." Oikeesti mä oisin vaan halunnut huutaa, siinä, että "Etkö sä oikeesti huomaa??" Mutta joo mun itsetunto ja arvostus itseäni kohtaan ovat olleet aiva pirstaleinan ja reippaasto nollan alapuolella, sillä ysiluokan alussa muistan kun mietin, että vielä yksi vuosi ja sitten tää peruskoulu on ohi. Pitkin yläkoulua hoin itselleni, että pitää jaksaa, eikä saa antaa henkilön X voittaa. Jep mä olin ihan varma silloin, että mun kiusaaja oli ottanut elämäntehtäväkseen sen, että saisi painettua mut sinne maanrakoon.



























Lukioon menin itsetunto palasina, mutta jotenkin mulla oli silloin myös vapautunut olo. Mun kiusaaja ei tullut lukioon. Monia vanhoja peruskoululaisia + mun luokkalaisia siellä oli, mutta kaikkien muiden kanssa mulla oli hyvät välit, eikä mitään kaunoja, kiusaamisia sun muita. Mulla oli kumminki pitkin peruskoulua ollut kavereita ja olin tullut juttuun muiden luokkalaisten kanssa. Jotenkin musta tuntui siltä, että lukiossa sain täysin uuden alu, ja no niinhän mä sainkin. Kaveripiiri vaihtui silloin ekana vuonna lähes täysin. En hengannut silloin oikein kenenkään peruskoululaisen kanssa. Meillä oli Johannankin kanssa pitkä pätkä siinä lukioaikana, että ei juteltu/ nähty koulun ulkopuolella. Varmaan molemmat kaivattiin uusia piirejä ja juttuja, sillä oltiinhan me oltu kuin paita ja peppu yhdessä sieltä päiväkodista asti! Hahaha nyt ollaan jälkeenpäin naureskeltu sille, että aika radikaali "tauko" meille tuli siihen lukion alkuun. :D Mutta niinhän ne ystävyyssuhteet elävät muiden elämäntilanteiden mukana.  Musta tuntuu, että osasyy tohon taukoon olin mä, koska jotenkin silloin peruskoulun lopussa en koulun jälkeen oikein innostunut mistään. Ei huvittanut käydä missään tai nähdä ketään. Kerran viikossa ollut kuviskin tuntui joskus ihan hirveältä suoritukselta. Tälleen vuosien jälkeen oon kyllä tajunnut, että oli oikeesti todella hyvä, että mulla oli se harrastus. Tietysti ratsastuskin silloin peruskoulun alemmilla luokilla oli sellainen henkireikä.♥

Jotenkin musta tuntuu, että mun itsetunto on kohonnut huomaamattani ajan kanssa. Mä en koittanut lukion alussa kieltää huonoa itsetuntoani, sillä mitä hyötyöä siitä olisi ollut. Totesin, että mulla on huono istetunto, ja asian nyt on niin, mutta peruskoulun koulukiusaaja ei ole se, joka määrittelee mut. Mä oon se, joka tietää parhaiten sen millainen ihminen mä oon, ja millaiseksi haluan tulla. Uudet kuviot ja uudet tuulet auttoivat ehdottomasti. Ne auttoivat mua ymmärtämään sen, että kunhan ympärillä on sellaisia ihmisiä, jotka tahtovat sulle hyvää ja hyväksyy sut sellaisena kuin olet itsetuntokin kehittyy siinä samalla. Se oikeasti auttaa, kun kokoat ympärillesi sellaisia ihmisiä, joiden kanssa sun on hyvä olla. Mä tiiän, että silloin kun menee siellä pohjamudissa, ei huvita olla sosiaalinen. Ei kiinnosta tutustua uusiin ihmisiin, koska sä oot nähnyt sen miten ilkeitä ihmiset osaavat olla. Mistä sen tietää, että tuleeko uudessa porukassa taas kiusatuksi. Saatat ajatella, että sussa on pakko olla jotain vikaa, sillä miksi muuten sua olisi kiusattu. No usko mua, sussa ei oo mitään vikaa! <3



























Mä, sä, eikä kukaan muukaan voi tietää, että mitä esim kiusaajien päässä liikkuu. Elleivät he kerro sitä itse. Harvoin sitä kuitenkaan saa syytä sille kiusaamiselle. Mä en koita nyt mitenkään puolustella kiusaajia kun sanon tämän, mutta koskaan ei voi tietää, että mikä tilanne sillä toisella on. Sä et voi tietää, että mitä hän on kokenut elämässään. Sä et voi tietää, mitä hänelle on tapahtunut vaikkapa edellisellä paikkakunnalla. Et voi tietää kotioloista mitään. Mutta sä voit tota kautta koittaa ymmärtää sen, että vika ei ole sussa, vaan siinä kiusaamisen taustalla on luultavasti jotain sellaista, joka aiheuttaa kiusaajalle pahaa oloa. Se ei oo mikään piirre, asia tai ominaisuus sussa, joka saa kiusaajan kiusaamaan sua. Ton ymmärtäminen auttoi mua pääsemään yli kiusaamisesta, ja sitä kautta se itsetuntokin pääsi kehittymään. Ymmärsin sen, että mussa ei oo mitään vikaa, jonka takia mua kiusattiin. Kiusaaminen on ehdottoman väärä tapa purkaa sitä pahaa oloa, mutta se saattaa olla ainoa keino, joka kiusaajalla on. Mikä on sinällään surullista. Mä en tosiaankaan siis puolustele kenenkään käytöstä, sillä mä tosiaankin tiedän sen, miltä kiusaaminen tuntuu. Kiusaaminen on väärin. Piste.

Näin vanhemmalla iällä, kun oon jo päässyt yli noista tapahtumista, mä oo tajunnut, että siihen kiusaamiseen on ollut jokin syy. Mä en tiedä mikä se on, mutta mä tiedän sen, että mussa ei oo ollut mitään vikaa. Niin kuin ei sussakaan. Veikkaanpa, että mun kiusaajan elämässä tapahtuneet asiat ovat muovanneet hänestä sellaisen kuin hän oli /on- niin hyvässä kuin pahassakin. (nykyäänhän en siis tiedä, että millainen hän on) Mä oon jollain tapaa ymmärtänyt sen, että siinä taustalla on luultavasti ollut paljon pahaa oloa, jota kukaan ei ole huomannut. Mä satuin vaan olemaan sopiva kohde. Jos sua kiusataan, niin vika ei ole sussa ja se on asia, joka sun pitää koittaa ymmärtää. Ton ymmärtäminen vie aikaa, mutta koita antaa sitä itsellesi. Tee niitä asioita joista sä tykkäät. Koita keksiä jotain mielekästä tekemistä, jossa olisit kanssakäymisissä muiden, mahdollisesti uusien, ihmisten kanssa. Mulle uusi ja puhdas alku oli se, mitä mä tarvitsin mun itsetunnon kohoamiseen. Se uusi alku voi olla sulle uusi harrastus, muutto uudelle paikkakunnalle. Ihan sama mitä se on, mutta tee rohkeasti niitä asioita joista sä tykkäät, sillä niiden asioiden parista löydät niitä saman henkisiä ihmisiä.

Tällä hetkellä mun itsetunto on hyvä. Mä viihdyn omassa kropassani, pidän itseäni arvokkaana ja mulla on kaikin puolin hyvä olla itseni kanssa. Tiedän omat vahvuuteni ja arvostan itseäni. Tietysti aina on jotain pikkujuttuja, joihin kiinnittää huomiota, mutta joo voisin sanoa itsetuntoni olevan hyvä ja vakaa. Mun itsetunnon kehittyminen tähän pisteeseen vaati juurikin sitä aikaa ymmärtää se, että kiusaaminen ei ollut mun vika. Se vaati myös sen, että mä hyväksyin sen asian, että kiusaaminen on osa mun menneisyyttä, ja se on fine, että se on osa sitä. Noi kaksi edellistä kohtaa kulkevat mun mielestä melkolailla käsikädessä, että kun ymmärrät ensimmäisen kohdan niin se hyväksyminen tapahtuu aikalailla yhtäaikaa, ainakin mun kohdalla. Mulla itsetunnon parantuminen vaati myös sitä, että puhuin aiheesta kavereille, ja ennen kaikkea se vaati sitä uutta alkua ja mielekästä tekemistä, jossa tunsin olevani myös hyvä. Tottakai mä myös aktiivisesti ajattelin itsestäni positiivisesti. Aloin pikkuhiljaa kiinnittämään huomiota niihin asioihin joissa tykkään itsestäni. Se voi olla sun silmien väri, sun nauru tai se että sun kynnet kasvavat vahvoina. Jokaisessa meissä on paljon kaikkia ihania piirteitä ja me ollaan arvokkaita sellaisina kuin me ollaan, eikä kukaan saisi sanoa mitään muuta!♥
Luultavasti tulen tekemään aiheesta vielä paljon lisää postauksia, mutta tää oli nyt tällainen pintaraapaisu aiheeseen. Käykäähän ihmeessä lukemassa myös muiden tiimiläisten itsetunto-postaukset! Linkit löytyvät tosta alhaalta. :')

Kuvituksena toimii nyt viime viikonlopun asukuvat, jotka käytiin ottamassa A.n kanssa kirpparipostausta varten. Haha mä tyhmänä olin sanonut, että rajataan kuvat niin ettei mun päätä näy, koska mun piti vaan saada kuvat siihen kirpparipostaukseen. Eipä sitten tullut mieleen se, että olisi voinut ottaa sellaisia kokovartalokuvia, jotka olisivat toimineet tässä postauksessa. Onneksi A olikin ottanut muutamat sellaiset, mutta tyyliin kaikissa tuijottelen kengänkärkiäni! :D

perjantai 3. helmikuuta 2017

TAMMIKUUN...

Moikka ja hyvää perjantaitaaa tyypit! <3 Multahan on ilmestynyt aina kuukauden suosikit- postaus, mutta jotenkin se alkoi käymään mun mielestä tylsäksi. Suosikkeja on kiva listailla, mutta kaipailin jotain uutta siihen. Ninnin blogista bongasinkin postauksen, jossa hän listaili erinäisiä asioita tammikuulta. Päätin sitten tälleen röyhkeästi pölliä ton loistavan postausidean ja toteuttaa siitä omankin version. Osan jutuista jätin pois ja korvasin sitten omillani, mutta idea tässä on sama. Katsotaan, että tuleeko tästä ihan vakituinen korvaaja kuukauden suosikki- postauksille. Nämä postaukset löydät muuten suosikit- tunnisteen alta.



























Biisi: Sandra Lyng- LiQR. Tää biisi päräyttää käyntiin Skamin kolmannen tuotantokauden, ja tää oli itseasiassa se biisi, joka sai mut kiinnostumaan Skamista. Kuulin tän biisin siis yle X:llä ja juontaja hehkutti Skamia. Sarja meni katseluun, ja biisi pauhasi spotifystä tammikuun lopussa vaikka miten monta kertaa. 

Herkku: Kookoshiutaleet!! Oon ripotellut näitä itsetehtyyn mysliin, jogurttiin ja smoothiebowliin. Vielä muutama kuukausi sitten en voinut kuvitella itseäni syömässä mitään kookosjuttuja, sillä en ole aiemmin oikein lämmennyt niille.



























Kauneustuote: Puupiikkinen harja ja kms californian selvityssuihke ovat mun luottotuotteet takkutukkaa vastaan. Puupiikkisen harjan ostin viime vuonna Ninjasta, ja se syrjäytti mun edellisen harjan samantien. Viime keväänä ostn myös ton kms.n selvityssuihkeen ja se on kyllä sellainen ihmeaine, ettei paremmasta väliä! Myös kookosöljy on tammikuun aikana tullut jäädäkseen mun ihonhoitorutiineihin.

Moka: Ainoa moka, joka mulle tulee mielee on se, kun meinasin kävellä punaisia päin. Haha I know vau! Mä kuulin kun viereisen suojatienvalot alkoiva tikittää ja luulin, että ne olivat ne valot, joilla mun piti mennä. Ja jep, oli nenä kiinni puhelimen näytössä :'D Sainpahan ainakin muistutuksen siitä, että liikenteessä ei kannata sitä puhelinta liiaksi vilkuilla.

Hankalin juttu: Aikaisin nukkumaanmeneminen on hankalaa, sillä jotenkin ne iltatoimet aina silloin tällöin venähtävät myöhäiseen iltaan. Mös herkuista kieltäytyminen oli ihan super vaikeaa tammikuussa.



























Luetuin juttu: Aamulehti! Siis ai että, miten iloinen mä oon siitä, kun saatiin mun vanhemmilta joululahjaksi kolmen kuukauden lehtitilaus Nyt joka aamu alkaa kahvikupilla ja sanomalehdellä. Apuaa miten mä tuun pärjäämään maaliskuussa kun tilaus loppuu? :D Onneksi siihen on kuitenkin vielä aikaa parisne kuukautta.

Onnistuminen: Toisinaan oon kuitenkin onnistunut nukahtamaan jo siinä yhdentoista paikkeilla, ja se on kyllä jees! Oon myös herännyt lähestulkoon joka aamu 07:15. (Joskus oon kyllä poikkeuksellisesti nukkunut jopa puoli kahdeksaan. :D)



























Hankinta: Kestolakkaus. Tähän olisi sopinut myös muutamat kirpparihankinnat, jotka esittelin täällä. Mä en kuitenkaan oo vielä ehtinyt käyttää niitä, niin en tiedä ovatko ne oikeasti olleet hankinnan arvoisia. Kestolakkaus sen sijaan on ollut, sillä omat kynnet ovat saaneet vahvistua ja kasvaa lakkauksen alla. Ja onhan se nyt kiva kun on siistit kynnet pidempäänkin kuin sen pari päivää, mitä basic kynsilakka mulla kestää käytössä. Valitettavasti mulla ei oo mitään kuvaa näistä lakkauksesta. Väri on kuitenkin niinkin eksoottinen kuin tumman harmaa. :D

Ilahduttaja: Ostin tammikuussa tämän vuoden ensimmäiset tulppaanit, ja kyllähän ne toivat ihan uutta ilmettä tänne kotiin♥ Myös pidentyvät päivät ja auringonpaiste ovat ilahduttaneet.

Miten sä täydentäisit noi kohdat? :) Ja mitäs tykkOikein mukavaa perjantain jatkoa♥
Ainiin, mulla on menossa jälleen pieni ikuisuusprojekti, eli ulkoasun muokkaaminen! Eli älä siis ihmettele, jos kuvat eivät ole samassa suhteessa tekstin kanssa/vanhemmissa postauksissa tekstit pomppivat kuvan viereen :')

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

HITTI VAI HUTI OSA 5

Joulun aikaan mun kosmetiikkavarastot eivät ainakaan tyhjentyneet, joten näitä kosmetiikkatuoteiden hitti vai huti- postauksia on kyllä luvassa jatkossakin, kunhan ensin tutustun kunnolla kaikkiin tuotteisiin. Tän postauksen tuotteista suurin osa on ollut käytössä jo pidemmän aikaa, joten niistä on ehtinyt muodostua kunnollinen mielipide. On toivottu, että laittaisin muutamia paikkoja, joista noita tuotteita voi ostaa, joten ostopaikat ja hinnat tulevat taas tuttuun tapaan siihen tuotteen alle. Ja tätä klikkaamalla pääset halutessasi lukemaan aiemmat osat.

madara mádara kasvovesi luonnonkosmetiikkaa



























Madaran Nokkonen DD Sensitive Hydrating Mist
Mä ostin ensimmäisenä putelin tätä kasvovettä viime vuoden heinäkuussa, ja se loppui nyt tammikuussa. Tää on siis oikeesti ollut riittoisa kasvovesi, sillä mä oon käyttänyt tätä lähes päivittäin. Kun mä ensimmäisen kerran kerroin kokemuksia tästä tuotteesta, en tykännyt yhtään tosta suihkepullosta. Se oli mun mielestä epäkäytännöllinen. Nyt kun oon käyttänyt tota pidempään huomaankin asian olevana toistepäin. Mulla nimittäin käy aina niin että kasvovedet, jotka kaadetaan vanulapulle loppuvat todella nopeasti, koska sitä kasvovettä lorahtaa aina liikaa. Tän kanssa tota ongelma ei olekaan, sillä tuolta pullosta ei tulekaan niin paljoa kerralla! Kasvovetenä toi on ihan toimivaa- ainakin mun nassulle. Edellisten höpöttelyjen perusteella sanoisin, että tää on hitti! Ainoa miinus on suolainen hinta, sillä toi maksaa yleensä lähemmäs kahtakymmentä euroa. Mun makuun melko kallis kasvovesi, ja luultavasti koitan jatkossakin etsiä tota alennuksista.

Ruohonjuuri: 17.95€
Sokos: 17.50€
Stockmann: 18.70€

Dr. Hauschka puhdistusemulsio luonnonkosmetiikkaa



























Dr. Hauschka Soothing Cleansing Milk
Tän putelin mä ostin viime syksynä ja käytinkin nopeasti loppuun. Tää on nimittäin pikkiriikkinen purkki, eikä siksi kestänyt kovinkaan kauaa. Mä en jotenkaan lämmennyt tälle tuotteelle yhtään, sillä tää poisti mun meikit aika huonosti. Jouduin lotraamaan tätä todella paljon, jotta meikit lähtivät kunnolla. Tietty mun pohjameikki on tehty synteettisillä meikeillä. En sitten tiedä, että pureeko tää luonnonkosmetiikkaan paremmin. Miinusta annan tälle tuotteelle myös siitä, että tuolta pullosta on todella vaikea saada loppuja tuotteita pois. Toi on niin voidemaista tavaraa, että toi pumppu ei vaan tavoita niitä viimeisiä rippeitä. Tää jätti kuitenkin todella kivan fiiliksen kasvoille, joten täytyy varmaankin testailla tätä uudemman kerran kunhan meikkipohjakin on tehty luonnonkosmetiikalla. Tällä hetkellä tää kuitenkin saa tuomiokseen hudin, sillä ei vaan ollut tällä hetkellä mulle sopiva tuote. Mä ostin tän Ruohonjuuresta, mutta heidän nettisivuiltaan ei löydy tätä tuotetta. 

Ruohonjuuri: Maksoin tästä n.10 euroa, sillä tää oli jossain alennuksessa. Alkuperäisestä hinnasta ei oo mitään tietoa.

premier vartalokuorinta Kuolleenmeren kosmetiikkaa


























Premier Kuolleenmeren suola vartalokuorinta
Mä oon oottanut, että pääsen hehkuttamaan tätä täällä blogin puolella, sillä tää on hitti. En viitsi sanoa, että tää on hitti isolla h:lla, sillä tässäkin on miinuksensa. Läheltä kuitenkin liippaa. Se mikä tässä hiukan saa miinusta on suolainen hinta. (Hehe onpas osuva). Mulla ei oo tiedossa, että mitä tämmöinen kuorinta maksaa nykyään, mutta mä maksoin tästä 40 euroa. Hinta kuulemma ollut joskus 30 euroa, että onhan tossa havaittavissa ehkä pientä rahastusmeininkiä.  Jos tilanne olisi sama kuin vuosi sitten, voisin jopa harkita ton ostamista. Nyt teen mieluummin kuorinnan itse tällä ohjeella, sillä enää ei oikein innosta sijoittaa noin paljon kuorintaa, vaikka toi hemmetin hyvä onkin! Tein tosta kuorinnasta tänne postauksen, mutta sanottakoon se, että toi kuorinta on kestänyt mulla vuoden. Mä en ensin uskonut sitä, kun myyjä sanoi ton kestävät puolesta vuodesta vuoteen, mutta kappas kummaa niinhän siinä kävikin. Pieni määrä tota suolaa riitti kuorimaan koko kropan, joten tota ei tarvinnut todellakaan läträtä hirveän paljon. 

Kauppakeskusten myyntikojut: En tiedä tarkkoja hintoja, mutta varmaan lähemmäs 50€

Lumene LAB kasvokuorinta



























Lumenen LAB 2in 1 Kuoriva naamio
Mulla on couperosa iho, joten koitan nykyään välttää esimerkiksi liian isorakeisia kuorinta-aineita ja muutakin hankausta. Siitä on varmaan noin vuosi, kun osin tämän Lumenen kuorinnan apteekista kosmetologin suosituksesta. Tää oli viimeinen tuote hyllyllä, ja mun harmikseni myyjä kertoi, että tän tekeminen lopetetaan. Onneksi mä ehdin kuitenkin saada palasen tästä onnesta, sillä jo apteekissa huomasin tämän kuorintatehon. Koitettiin tätä mun kämmenselälle, ja siis sehän kirkastui! Siinä oli semmoinen selkeä kirkkaampi alue, joten en kauaa miettinyt tän ostamista. Toi on ollut riittoisa tuote, eikä se ole vieläkään lopussa. Eli jos sä spottaat tän tuotteen jostain, niin kannattaa koittaa. Tää on mun mielestä hitti, sillä en keksi tästä mitään negatiivista sanottavaa. Itse ainekin on kivan voidemaista, ja kuorintarakeet ovat pieniä.

Apteekki: 15.90€ Löysin Apteekin verkkosivuilta kuvan tästä tuotteesta, mutta tuote on kuitenkin poistunut valikoimasta. Veikkaanpa että tätä tuotetta ei ainakaan kovin helposti enää sitten löydä mistään.




























Hurraw! huulirasvat
Mä törmäsin Hurraw!in huulirasvoihin ensimmäisen kerran viime vuonna monissakin blogeissa, ja niitä kehuttiin todella paljon. Ostin limen tuoksuisen putelin testiin. ja sillä tiellä ollaan edelleen- eri makuja oon toki testaillut. Mä en oikein osaa nimetä mitään yksittäistä juttua, että mikä tekee näistä niin hyviä. Ehkäpä se on se kokonaisuus? Nää ovat luonnonkosmetiikkaa sekä vegaanisia, joten siitä ainakin suuri plussa. Hurraw! rasvat eivät jätä mitään inhottavaa kalvoa tohon huulille, ja niitä on helppo levittää. Joitain huulirasvoja pitää hinkata tohon huulille, mutta näitä ei. Ja siis noi tuoksut ovat kyllä ihan rakkautta♥ Tää vaan yksinkertaisesti on paras ja hoitavin huulirasva mitä oon käyttänyt. Piste. 

Sokos: 6€
Ruohonjuuri: 5.95- 6.65
Punnitse ja säästä: ?
Hurraw.fi: 5.50- 5.90

Oliko joukossa tuttuja tuotteita? Jos oli, niin ootteko samoilla linjoilla mun kanssa, vai ovatko tuotteet toimineet teillä juurikin päinvastoin?