perjantai 23. marraskuuta 2018

ÄLÄ OSTA MITÄÄN TURHAA -PÄIVÄ

Tänään sitä vietettiin, mustaa perjantaita nimittäin.





























Mua suoraan sanottuna ahdisti se, miten tänään ympäri maailmaa kaupoissa kierreltiin alennusten perässä ja raahatttiin kotiin sitä turhaakin tavaraa. Mä pysyin tän päivän poissa kaupoilta, kun ei ollut tarvetta millekään. Nyt iltasella päätin avata bloggerin hetkeksi ja kirjoittaa vähän jotain tännekin.

Toki mäkin oon ostanut Black fridaysta joskus jotain ja haluan tietty tuoda senkin esiin tässä tekstissä. Oon ostanut samaisista alennusmyynneistä uuden objektiivini ja rannekellon. Rannekello on ollut kolmen vuoden ajan lähestulkoon päivittäin kädessä, ja objektiivikin on maksanut itsensä takaisin tämän parin vuoden aikana. Mun mielestä black friday on ihan näppärä päivä sitä varten, että ostaa jonkin tarpeellisen ja harkitun tuotteen halvempaan hintaan. Kyllähän sitä itsekin opiskelijana nauttii siitä, jos saa esimerkiksi kampaanokäynnistä tai kahvista vähän alennusta. :D Mutta paino onkin juurikin noilla sanoilla tarpeellinen ja harkittu, koska jokaisen pitäisi miettiä sitä, että onko se tuote tarpeellinen ja ostaisiko sen myös normaalihintaisena. 

Oon lukenut esimerkiksi instagramista ihmettelyä siitä, että miksi juuri tänä yhtenä päivänä paasataan kulutuksesta. Black friday on kuitenkin aikalailla se the päivä, johon kiteytyy tän ajan kulutushysteria ja se jatkuva kuluttaminen. Black friday ilmentää sitä kyllä hyvin- niin hyvässä kuin pahassakin. Älä osta mitään -päivä on hyvä muistutus siitä, että meidän pitää miettiä sitä omaa kuluttamistamme, eli kyseessä ei itsessään ole mikään black fridayn boikotti, vaikka jotkut sen ehkä sellaiseksi mieltävätkin. Tarkoituksena on saada ihmiset miettimään sitä omaa kuluttamistaan, ja mikä nyt oikeesti olisikaan parempi päivä kun yksi niistä päivistä, jolloin ostetaan eniten.

Nojoo tässä oli pieni kurkkaus mun tän päivän ajatuksiin. Mitä mietteitä Black friday herättää sussa? 









sunnuntai 4. marraskuuta 2018

¨TP HYVINVOINTIHAASTE: OMA AIKA

Heippavain! Tästä blogitiimipostauksesta mä oon erittäin innoissani, koska viime aikoina taino jo viimeisen vuoden aikana hyvinvointiin liittyvät asiat ovat olleet paljon mielenpäällä, ja siksi tänkertainen tiimipostaus olikin mielekäs. Me siis keksittiin toinen toisillemme pieniä hyvinvointohaasteita viikon ajaksi.

Jenny haastoi mut ottamaan tarpeeksi omaa aikaa ja miettimään, että mikä on mulle riittävästi omaa aikaa ja pohtimaan muutenkin oman ajan merkitystä ja fiiliksiä omaan aikaan liittyen. Oma aika on mulle sellainen asia, mitä oon vuosien varrella pohtinut useaankin otteeseen, ja nykyään tunnistakin sen, miten paljon tarvitsen omaa aikaa ja mikä mulle on sitä omaa aikaa. En oo tosin pahemmin tainnut puhua näistä aiheista täällä blogin puolella, joten kiva avata näitäkin ajatuksia täällä.

Omaksi ajaksi mä käsitän sen, että saa tehdä niitä itselle mielekkäitä juttuja, joista tulee hyvä fiilis, ja jonka jälkeen on jollain tavalla rentoutunut ja voimaantunut fiilis. Mulla oma aika linkittyy todella vahvasti yhteen myös sen yksin olon kanssa. Aika usein aamut ovat mun omaa aikaan, ja mä oon muutenkin aamuihminen. Rakastan herätä aamulla aikaisin ja puuhailla niitä omia juttuja ihan rauhassa yksin. Silloin on vielä koko päivä edessä.



Ton viikon ajan kerkesin ottaa oikeastaan jokaiselle päivälle sitä omaa aikaa ihan suht riittävästikin. Kuten aiemminkin totesin niin, mä oon vuosien varrella aika hyvin oppinut sen, että oon aamuihminen ja nautin niistä rauhallisista aamuista, jotka ovat sitä mun omaa aikaa. Jos aamu tai päivä alkaa kiireellä, niin oon oikeesti ärtynyt ja kireä sen päivän ajan. Jos mulla on aikaisin menoa tai luentoja, niin mä sitten oikeesti vaan herään aiemmin. 

Maanantaina mä olin oikeastaan koko päivän töissä tekemässä inventaariota, ja vitsit miten hyvä fiilis mulla oli ton päivän jälkeen. Siellä oli hyvä ja rento meininki tuttujen työkavereiden kanssa, ja inventaario oli mukavan rentoa aiemman viikon hulabaloohon verrattuna. Toi työ tuntui melkeinpä omalta ajalta, vaikka en silloin ollutkaan yksin. Syy tohon oli luultavasti se, että seura oli hyvää ja duuni mukavaa. Maanantain jälkeen mulla oli yllättäen todella levännyt ja pirteä olo.

Toi maanantain hyvä fiilis heijastui tiistaille, koska olin silloin ainakin omasta mielestäni todella tehokas. Aamu alkoi suht hyvin ehkä hieman kiireellä, mutta luennon jälkeen jäin koulun kirjastoon tekemään koulujuttuja, joten sain alkuiltaan muutaman tunnin sitä omaa aikaa.




Mielenkiintoista oli huomata se, että vaikka sainkin tiistaina sitä omaa aikaa alkuiltaan niin jotenkaan se aika ei ollut niin rentouttavaa. Olin jostain syystä hieman jännittynyt ja stressaantunut ja se taas heijastui keskiviikkoon hieman. En osaa sen tarkemmin sanoa, että mistä toi tiistainen fiilis johtui. Ehkä syynä oli myös se hieman kiireinen aamu, koska keskiviikkoaamuna mä sain tehdä aamuhommat rauhassa ja ehdin aloittaa myös heti aamulla koulujutut.

Torstaista mun on pakko taputtaa itseäni olkapäälle, koska mä olin tehnyt päivän isoimman kouluhomman eli esseen aamulla puoli kahdeksalta. Vitsit tuntui muuten hyvältä lähteä töihin ja tietää, että silloin kuuden aikaan illalla ei tarvitse tehdä mitään. Loppuviikko menikin sitten aika perinteisen kaavan mukaan, eli sain sitä omaa aikaa melko reippaasti



Mä oon huomannut sen, että tarvitsen melko paljon sitä omaa aikaa ladatakseni niitä akkuja. Nautin siis kyllä ihmisten ja ystävien seurasta, mutta parhaiten mä saan energiaa siitä yksin olemisesta. Ja tuolla en nyt tarkoita sitä, että mun ystävät mitenkään veisivät sitä energiaa. Mä oon ollut niin kiitollinen tästä syksystä, kun mulla on ollut paljon verkkokursseja, eikä kontaktiopetusta ole ollut juuri ollenkaan, eli koko syksyn ajan mä oon saanut kiitettävästi omaa aikaa ja aikatauluttaa melko pitkälti omat menemiseni. Mulla on ollut ihan sopivassa suhteessa niitä sosiaalisia hetkiä ja tarpeeksi sitä yksin olemista ja omaa aikaa, jolloin oon saanut tehdä sitten niitä koulujuttuja. Mulla on ollut tänä syksynä todella mielenkiintoisia kursseja ja aiheita koulussa, joten koulujuttuja oon lukenut ja tehnyt mielelläni, ja ne ovatkin useasti tuntuneet lähestulkoon omalta ajalta, kun on saanut puuhastella itseään kiinnostavien asioiden parissa.

Olisi mielenkiintoista kuulla sun mietteitä omasta ajasta. Miten paljon sä tarvitset omaa aikaa, entä saatko sitä mielestäsi tarpeeksi?


Käykääpäs katsomassa myös muiden tiimiläisten hyvinvointihaasteet! Osa meistä julkaisi tai julkaisee postauksen tosiaan kiireiden vuoksi vasta tänään, joten kaikkien postaukset eivät välttämättä ole vielä julki. :)

Elli | Enni | Heli | Ilona | Jenny |Krista | Sini

lauantai 6. lokakuuta 2018

TP: MY DAY

Heivaan taas! Jälleen on kuukausi vierähtänyt, joten täällä ollaan taas tiimipostauksen parissa. Tällä kertaa päätettiin, että pääsette kurkkaamaan meidän päiväämme, koska me päätettiin ottaaa kuva joka tunti ja kirjoitella hieman kyseisen päivän puuhasteluista. Mä valitsin päiväksi 25.10, joten eiköhän mennä sen pariin!






Mä heräilin siinä 7 jälkeen, mutta unohdin ottaa siltä tunnilta kuvan, joten lähdetään liikkeelle kahdeksasta.
Kahdeksasta yhdeksään mä otin rennosti ja suunnittelin tulevan päivän aikataulua ja tehtäviä bujoon. Mä aloitin bujon elokuussa, joten oon vielä aika alkutekiöissä sen kanssa mutta koukussa kuitenkin! Samalla hörpin tietenkin aamukahvia ja täytin sitten myös tulevan viikon ohjelmaa muutenkin. Yleensä teen ton suunnitelman maanantaina, mutta tolal viikolla päätin suunnitella vasta tiistaina kun maanantai meni edellisen viikon rästihommissa.

Yhdeksästä yhteentoista mä tein luin sosiaalipsykologian juttuja, opiskelin muuten ja lisäilin muutaman jutun päivän hommiin.

Menin yliopistolle noin puol kahdekstoista ja hengailin ensin meidän Aj-tilassa, ja sen jälkeen suuntasin mikroluokille. Mun ja mun tuutorivastaavaparin piti tulostaa läsyt illan fuksisitseille. Mä oon tosiaan keväästä asti ollut meidän Aj:n tuutorivastaava, joten niiden hommien parissa tuli vietettyä kesä, ja nyt myös tän syksyn vapaa-aika on mennyt pitkälti niissä hommissa. On oikeesti ollu päiviä, kun oon istunut parhaimmillaan yhteensä 5-6 tuntia puhelin kädessä ja kone edessä hoitamassa vaan noita juttuja :D 



Ei ollut nopee homma se tulostaminen. Meidän piti siis tulosta lauluvihko(läsy) kirjamuotoon, ja me aateltiin, että se on varmaan suhteellisen nopea homma, mutta no varmaan arvaatki jo, että oliko se.

Noin kahden aikaan läsyt oli tulostettu, eli noin kaks tuntiahan siinä meni. Sinä aikana tuli muutaman kerran kirottua tota tulostinta, ihmeteltyä wordin oikuttelua, tarkitettua paperia Mä olin marssinut myös IT-helpdeskiin, josta meidät ohjattiin jonkun palveluntarjoajan juttusille. Siellä tulostettiin koeversio ja siirryttiin sitten taas koneelle koittamaan jaaa ei. Sitten toi mun tuutoripartneri keksi, että koitetaan tulostaa eri tulostimella ja tadaaa se vika oli ollu kokoajan siinä tulostimessa.

Vikassa kuvassa mä oon kotimaatkalla. Oli kyllä aivan ihana sää, joten tuli kierreltyä hieman pidempiä reittejä kotiin.




Siinä kolmen ja neljän välissä mä suunnittelin vielä mun sitsien asua, sillä yleensä kaikilla sitseillä on jokin pukeutumisteema, ja onkin suotavaa pukeutua teeman mukaan. Näillä sitseillä teemana oli risteily, joten mä koitine kehitellä vähän jotain merihenkisempää asua haalareiden kaveriksi. Onneksi meillä on siniset haalarit, niin ne passasivat oikein loistavasti. Toi asu kallistu kyllä enemmän sinne merirosvouden puolelle, mutta eipä se ollut niin justiinsa! Tossa välissä mä myös kokkasin, kävin suihkussa ja koitin vääntää jonkinlaista merirosvomeikkiä naamalle, mutta aika karmivaltahan se näytti.

Neljän jälkeen kiiruhdin bussille ja noin viiden aikaan oltiinkin perillä sitsipaikalla. Siitä viidestä kuuteen oli sitten pöytien ja tuolien raahaamista ja sitsipaikan kuntoonlaittoa. Kuuden jälkeen oli viime hetken vlmisteluita ja sitten puoli seitsemältä nostettiin ankkurit ylös ja lähdettiin seilaamaan fuksilinen kyydissä. Noi sitsit järjestettiin neljän ainejärjestön kesken. SOS on sosiaalityön opiskelijoiden ainejärjestö, Patina taas historian opiskelijoiden ja Salus terveystieteiden, jaa sitten viimeisin mutta ei tosiaankaan vähäisin on Kopula eli suomen kielen opiskelijoiden ainejärjestö, ja mä itse kuulun siis tähän. Sitseillä ei saa käyttää puhelinta, joten sen vuoksi oon tossa kuuden kieppeillä ottani viimeisen kuvan. 

Tuttuun tapaan muiden tiimiläisten linkit ovat tuolla alhaalla!


Elli | Enni | Heli | Ilona | Jenny | Krista  | Sini

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

TP- MIKSI BLOGGAAN?

Moikkaa ja kivaa syyskuun alkua! Me ollaan saatu blogitiimiin uutta vahvistusta, ja oon kyllä erittäin innoissani siitä. Mukaan hyppäsivät Enni, Elli ja Ilona, ja heidän bloginsa löytyvät tuttuun tapaan tuolta alhaalta :) Syyskuun aiheeksi me valittiin pohdiskelut siitä, miksi tätä blogia kirjoittelee. Siinä samalla sai avata ajatuksiaan blogin historiasta sekä esimerkiksi siitä miten on päätynyt bloggaamsien pariin.

Tähän kysymykseen mä oon oikeastaan jo vastannut vuonna 2016, eikä se vastaus sen nyt oikeen oo muuksi muuttunut. :D  Tästä pääset lukemaan koko postausken, jossa kerron mun blogin nimen historian ja puhun siitä, miksi bloggasin silloin.  Edelleen tää bloggaaminen on mulle tärkeä harrastus. Blogi on paikka, jossa voin yhdistää valokuvauksen ja kirjoittamisen. Lisää ajatuksia tosta löytyy tosiaan tuolta vanhemmasta postauksesta. En tässä nyt avaa asiaa sen tarkemmin, kun tuntuisi tyhmältä tehdä lähestulkoon identtinen postaus. 

Nyt viimeisen vuoden aikana tää blogi on kokenut pienen hiljentymisen, kun en oo oikein hahmottanut oman ajankäytöni rajoja. Hah tää postaus on loistava esimerkki siitä, koska yritin jo noin kuukausi sitten miettiä tuota kysymystä, mutta ajatukset vaan takkusivat. Jätin tän postauksen sitten sivuun ja ajattelin, että teen tän sitten lähempänä. No mutta mites kävikään? Fuksiviikko tuli ja meni, ja nyt tää viikonloppu vierähtää taas töissä keskipäivästä iltaan saakka. Ja jotenkin mulla ajatukset muuten vaan takkuavat tän aiheen ja ylipäätään blogin kanssa. En oikein koe bloggaavani, koska postauksia tulee niin ripotellen, ja jotenkin mun blogi on tällä hetkellä melkoinen sillisalaatti.

Kesällä mä itseassa hommasin Vihkokaupan sivuilta sellaisen blogin punainen lanka- paketin. Siinä tulee siis kasa kysymyksiä, ja niihin vastaamalla voi pohtia oman blogin punaista lankaa, tavoitteita ja ties mitä kaikkea. En oo vastannut vielä läheskään kaikkiin kysymyksiin, mutta uskons en olevan mulle hyödyllinen ja mielenkiintoinen paketti.

Oon tosiaan miettinyt tässä kesän aikana enemmänkin tätä blogia, sen punaista lankaa ja muutenkin tätä somehommaa. Blogin pitämistä mä en tosiaankaan oo lopettamassa, mutta kaipaisin tähän jotain muutakin rinnalle. Näitä blogeja kun on tullut pidettyä sieltä 2012 vuodesta saakka. Mä en vaan oo tällä hetkellä aivan varma siitä, mitä se muu voisi olla. Mulla on oikeastaan instagramin ja blogin kanssa vähän samat fiilikset, joten avaan niitä tässä hieman enemmän. Toisaalta mä haluisin, että mun insta ois paikka, josta kaikki kaverit voisivat nähdä mitä mä puuhastelen. Eli sisältö ei ehkä olisi kovinkaan visuaalista tai  tarkkaan mietittyä. Toisaalta haluaisin, että insta toimis mulle paikkana jakaa kivoja ja kauniita kuvia, ja olisi ehkä sellainen portfolio, josta mun olisi helppo ja vaivaton nähdä oma kehitykseni valokuvauksessa. En haluaisi näitä kahta yhdistää samalle tilille, koska silloin siitä tulee kunnon sillisalaatti, enkä halua sellaista. Oon siis sitten huomaamattani tehnyt sen linjanvedon, että en lisää mitään kuvia :D

Blogin suhteen mulla on vähän samoaj fiiliksiä. Haluaisin toisaalta paikan, johon voisin jakaa kuulumisia, kuvia jnejne silleen ei ehkä niin visuaalisesti. Sitten toisaalta haluan, että mulla on paikka, johon voisin tehdä visuaalista sisältöä, jossa aiheina olisivat esimerkiksi ekologisuus, hyvinvointi (henkinen+fyysinen), ja ehkä enemmin oman matkani taltiointi. En siis oo läheskään mestari kummassakaan aiheessa.  Tällä hetkellä tämä blogi on yhdistelmä hieman kaikkea, enkä oo oikein tyytyväinen siihen. Katsotaan, mitä sitten loppujen lopuksi teen. mutta tällä hetkellä blogi on harrastus, jolle en tosin oo onnistunut raivaamaan kalenterista tilaa. 

Tää oli kyllä taas melkoista tajunnanvirtaa, mutta tuntuu niin vapauttavalta kirjoittaa tällaista. Menkäähän kurkkaamaan myös muiden postaukset tästä aiheesta!